Kuvassa on Haihatuksen Utopia vuodenvaihteessa 2011-2012, jolloin talo saatiin kokonaan haltuun. Siitä on aika lailla tasan vuosi aikaa kun palaveroimme kunnan päättäjien kanssa Koiravuoren kiinteistön purku-uhan alaisen piharakennuksen vuokraamisesta tai ostamisesta. Kun meille silloin yllättäintarjottiinkin koko kiinteistöä, pistimme pelin hetkeksi poikki ja jäimme kuukaudeksi hämmentyneinä puntaroimaan niin ison palan haukkaamista. Maakunnan muilta taidetoimijoilta saamamme kannustuksen rohkaisemina teimme tuumintatovin jälkeen tarjouksen koko Koiravuoren kiinteistöstä. Kunnan kiinteistökauppoihin tavanmukaisesti liittyvän kiihkeän kansalaiskeskustelun jälkeen talokaupat tehtiin kesällä. Talossa majaa pitäville kahdelle yhdistykselle annoimme aikaa toimi vuokralaisen vuoden 2013 loppuun saakka, mutta toiselle kunta järjesti korvaavat tilat jo heti kesällä ja toisellekin tilat järjestyivät odotettua nopeammin, joten tässä sitä nyt ollaan. 

Pienemmän, piharakennuksen remontoiminen on aloitettu syyskuussa. Piharakennus on koko ajan ollut nimeltään Fantasia, siksi päärakennuksesta tulikin kuin itsestää Utopia. Varsinkin kun Wikipediasta löytyi sanalle niin sopiva selityskin, esimerkiksi että Utopia saattaa ihanteena olla idealistinen tai käytännönläheinen, mutta erityisesti arkikielessä termi viittaa yleensä optimistiseen, idealistiseen ja mahdottomaan täydellisyyteen. Kutsuttaessa jotakuta utopistiksi tarkoitetaan usein, että hän on niin sanottu taivaanrannan maalari, joka ei ymmärrä tai ajattele realiteetteja. Niinpä, mitäpä mistään tulisi realiteetteja uskoen, mahdoton idealismi on paljon antoisampaa.

Utopia on iso talo, tilaa ja mahdollisuuksia on paljon. Taiteilijaresidenssit olemme  julkaisset haettaviksi ja muuta toimintaa suunnittelemme tällä viikolla omalla porukalla, joka on aika väljä käsite, ehdotuksia otamme vastaan keneltä tahansa ja katsomaankin saa tulla.

 Tästä eespäin blogia päivitetään tiuhemmin, mutta osoitteessa http://www.haihatus.fi/13. Siirtykäämme siis sinne. Haihatus kiittää Taidettakon lukijoita ja kutsuu kaikki seuraamaan myös Haihatusblogia.

Onkos tullut kesä kun Haihatus on auki pimeimpänä talviaikana!  Samaan syssyyn vuodenaikojen kanssa menee muutkin sesongit sekaisin kun joulukuussa esitellään pupunäyttely.

Ripustimme -eli Outi Markkanen ripusti marraskuun lopulla pyöreiden synttäreidensä kunniaksi Haihatuksen kesänäyttelytilaan Jäniksen vuosi näyttelyn. Näyttely sisältää osan Outin pupukeräilykokoelmista; pupuja on kuvakirjoina, kiiltokuvina, paperinukkena, piparkakkumuottina, posliinina, suklaana, leluina, muovina , taidegrafiikkana ja vaikka minä. Pupusta on niin moneksi, siksi Outi niitä keräilee. Eikä ole ainoa, tänäänkin näyttelyssä kävi pari pikkutyttöä, joilla on ihan sama keräilykohde.

Näyttely on auki 18.12. asti arkena ja pyhänä klo 12-18 ja lauantaisin 10-15. Samalla on parissa huoneessa Joulujäniksen myyjäiset kartututtamassa Haihatuksen remonttirahastoa. Myynnissä on useiden taiteilijoiden taidetta ja muuta omaperäistä. 

Joulujänis on katettu, tulkaa ihastumaan Jäniksen vuosi -näyttelyyn ja Joulujäniksen pieneen taidekauppaan.

Lisää tietoa on täällä www.haihatus.fi (huom: . fi - ei enää .net)

Sitten vielä pari blogivinkkiä: nuoren sysmäläisen toisen polven taiteilijan sarjisblogi http://siipisaurus.blogspot.com/ ja valokuvablogi http://www.lentoliskonen.blogspot.com/. (minkäs sitä geeneilleen ja virikeympäristölleen mahtaa...)

Pari viikkoa sitten Haihatus sai mielenkiintoisen ehdotuksen.

Naisääni esitteli itsensä puhelimessa kesänäyttelyn  vakioasiakkaaksi jo sen hamasta 12 vuoden takaisesta alusta alkaen. Hän oli lukenut lehdestä että Haihatuksella olisi auto-ongelmia, ja onhan niitä aina.

Hartolalainen Eva Varis oli ostanut uuden auton ja halusi nyt lahjoittaa Haihatukselle vanhan autonsa. Jessus sentään! Tarvetta autolle on, itseasiassa yhdistyksellä ei ole koskaan vielä ollukaan omaa autoa, vaan ajot on tehty tähän asti yksityisillä ropposilla.

Tänään Eva ja miehensä Juhani Varis tulivat juuri huolletun harmaan Volvon kanssa suoraan katsastuksesta Haihatuksen pihaan. Volvo on ollut Evan käytössä uudesta asti, hän osti sen aikoinaan verovapaasti työskennellessään Ulkoministeriön tutkijana Murmanskissa. Nyt kun oli tullut aika luopua uskollisesta kulkupelistä, hän katsoi voivansa myös luopua siitä edullisesti eli lahjoittaa ihan ilmaiseksi hyväksi katsomaansa tarkoitukseen.

Eva ja Juhani kertoivat meille auton historiaa ja antoivat mukaan huolto- ym papereita, joiden joukossa oli mielenkiintoisen näköistä venäjänkielistäkin lomaketta.

Eva esitteli auton olevan nimeltään Harmo - mikäpä olisikaan lahjahevoselle osuvampi nimi! 

Tänään esittelimme Keski-Suomen taidetoimikunnalle Fantasia ja Utopia talomme. Sanoivat kuten moni muutkin vinosti hymyillen "no on teillä puuhaa!"  

Aina kun luovia ihmisiä on pöydän ympärillä, syntyy yllättäviä ajatuksia, niin nytkin. Eikähän tuota koskaan tiedä mikä niistä sitten lopulta on toteutumiskypsä. Tänään pöytämme ympärillä olevat ehdottivat  talkooavuksemme taidekoululaisia ja kun taidekoulua ei nyt satu tässä ihan lähellä olemaan, syntyi ajatus sen perustamisesta. Hmmmm; Haihatusakatemia. Ehkä ei kuitenkaan ihan ensimmäiseki, mutta jos vaikka toiseksi. Kuka tietää.

Taidetoimikunta piti oman kokouksensa tällä erää tyhjässä näyttelytilassamme. Olemmekin juuri virittelemässä tilaan ympärivuotista käyttöä. Tiedossa on ainakin erään haihatustaiteilijan pyöreät synttärikekkerit ja niihin liittyvä yksityisnäyttely nyt marraskuussa. Keski-Suomen kirjailijat ovat varailleet tilaa runotapahtuman järjestämiseen vielä ennen joulua. Lisäksi on kahdessa taiteilijajärjestössä mietinnässä näyttelyn järjestäminen vuoden - kahden sisään. Siitä se lähtee.

Koko Joutsan entinen kunnalliskoti on kohta taidekulttuurin käytössä.

Toivon Tupana tunnettu Koiravuoren kiinteistön päärakennus tyhjenee syksyn mittaan ja vuoden vaihtuessa 2012 puolelle se on Haihatuksen käytössä kokonaan.

Taloon etsitään nyt kulttuuriväkeä toteuttamaan monialaista taiteiden keskusta, työyhteisöä ja kohtaamispaikkaa. Talossa on 900m2 lämmintä tilaa. Erikokoisia huoneita residenssitiloiksi, asumiseen, toimistoiksi, työhuoneiksi ja harjoitustiloiksi ja lisäksi tilaa yhteiseen oleskeluun ja kohtaamiseen.  Kellarissa on lisäksi työskentelytilaa ja ihan pihapiirissä hyvää näyttelytilaakin.

Kiinnostuitko? Kysellä saa ja katsomaankin pääsee. www.haihatus.net

Saimme talkooviikonloppuna hommaa rutkasti eteenpäin ja mukavaakin oli kaikenkaikkiaan.

Talkoolaisia oli uuraasti työtä tekemässä viitisentoista henkeä  joutsalaisten lisäksi Mäntsälää ja Lievestuoretta myöten, plus yksi helsinkiläinen Porvoosta. Saimme purettua sisältä auki seiniä ja välikattoja. Pöllyävät villahommatkin sujuivat ilosin mielin kun muisti käyttää turpasuojuksia.

Pihalle kasvoi viikonlopun aikana iso kasa naulaisia lautoja ja lankkuja, joista riittää naulapojille ja -tytöille hommaa pitkäksi rupeemaksi jatkossakin. Hommia on ja tekemään saa tulla, jos reipasta mieltä riittää!

Ainakin lauantaisin pyrimme olemaan itse työmaalla paikalla ja työn touhussa, että jos agressioita lieventävä purkukeikka kiinnostaa, niin tänne saa mielellään tulla rykäsemään hommaa eteenpäin.

 Fantasian piilosta esiin otettua kattoa

Talkoolavan tarjosi Joutsan Kuljetus Oy

 miehet sisällä ja naiset ulkona tällä kertaa

Eilen kun just olimme  saaneet rahotushakemuksen jätettyä ja vireille, ilmestyi ystävä vuosien ja parin sadan kilometrin takaa pihaan.

Teillä on kuulemma jotain hommia, oisko minusta apua? -kysyi mies joka on tehnyt remonttia paljon. Noo nääh eihän me vielä heti tänään oltu aateltu alottaa. Vaan toisaalta mikäs ettei! Talkoot alkoivat siis eilen, kun entinen naapurin mies kerran niin päätti.

Nyt on toista päivää purettu, revitty ja roudattu. Seinää on kaatunut ja tila näyttää avaralta. Hienoa.

Eilen kokoontui keskisuomalaista kulttuurintekijäkermaa Haihatuksen pitsan ja piirakan ääreen. Ja nyt vähän tittelihirviöitä: pöydän ympärillä istuivat Taidetoimikunnan kulttuurintuotannon läänitaiteilija Sari Ilmola ja lasten ja nuorten kulttuurin läänintaiteilija Pasi Saarinen, Jyväskylän taidemuseon lehtori Sirpa Turpeinen, Humakin kulttuurin tuotannon lehtori Jari Hoffrén, Keski-Suomen Tanssin Keskuksen toiminnanjohtaja Pauliina Lapio sekä Haihatuksen oma väki; Outi Markkanen, Raimo Auvinen ja minä Merja Metsänen.

Esittelimme porukalle Haihatuksen uudet tilat ja sen jälkeen näimme tulevia mahdollisuuksia laajenevissa tiloissa ja laajemmaltikin. Eikä tältä porukalta ideoita tarvinut nyhtää, niitä virtasi vuolaasti. Ihan alkuun on tulossa lasten ja nuortenkulttuurihanke, joka koordinoidaan Haihatuksesta käsin mutta toiminta tapahtuisi kohderyhmänsä luona Joutsan ja lähikuntien kouluissa, päiväkodeissa ja kerhoissa. Tätä hanketta etenemme Sarin kanssa vielä tänä syksynä. 

Haihatuksen Henki ry:n hallitus kokoontui illalla päättämään tärkeitä hankerahoitusasioita ja tänään tutkimme taas pihataloamme ja sen kunnostamistyön monia (liian monia) mahdollisuuksia. Onneksi lattian alta ei löytynytkään pelättyä kosteutta ja kivijalkaa löytyi riittävästi mullan alta. 

Paikalla -kesänäyttely päättyi virallisesti viime sunnuntaina, mutta otimme vielä maanantaina koululaisia vastaan ja tiistaina kävi reipas ukkoryhmä viimevuotisesta yhteistyölaitoksestamme Keravan Vankilasta. Sen jälkeen ovat taiteilijat tyhjentäneet tilat jo kaikuvan tyhjiksi, tässä vielä muistoksi muutamia tunnelmia:

Näkymä sisältä, ihan edessä näkyy osin Ilkka Virtasen pari puuveistosta, seuraavassa huoneessa huoneessa istuu Liisa Hietasen "6v" ja samassa tilassa kaksi Kalle Turakka Purhosen teosta: lattialla "Shimpukka" ja roikkumassa "Pingviinin Siipi". Takaseinällä Pekka Suomäen "Suomalainen voittaa aina"

Freian ja Gabrieli OssiBussi on siirretty haihatusparkkiin talvehtimaan ja BerttaJurtta lähti eilen Kajaaniin. Haihatuksen nurmikolla on nyt tuossa kohtaa kaksi kummallista jälkeä, toinen Ossin oloinen ja toinen Bertan pyöreä.

Vaahteran alla käytiin kesän aikan monia mielenkiintoisia keskusteluja. Verkostoja ja visioita syntyi myös toiminnan kehittämiseksi Haihatuksen kesällä tehdyn kiinteistökaupan myötä laajeneviin tiloihin.

Ja nyt on aika siirtyä violetin talon pihasta keltaisen talon kimppuun.  Fantasia -hankesuunnitelma etenee ja tulevia talkoita suunnitellaan.

Talkoita tulee olemaan silloin tällöin, ensimmäiset noin kuukauden kuluttua. Hommaa on monenlaista, kahvinkeitosta ja roinan raivaamisesta aina vaativimpiin rakennushommiin asti. Lupaamme työtä hauskassa seurassa, sapuskaa ja yösijan ja tarkempia päiviä lähiaikoina. Ensimmäisissä talkoissa tulemme keskittymään purkamiseen.

Toivotammekin kaikki kiinnostuneet tervetulleeksi mukaan luomaan Koiravuoren tontilla olevasta rumasta talosta taideteosta. 

Yllätyksiä löytyy ja kysymyksiä herää sitä mukaa kun taloa tutkitaan. Yllätykset ovat olleet onneksi tähän mennessä pelkästään myönteisiä.

Raimo availi tänään sisäkattoa enemmän auki ja löysi aiemmin jo huomaamansa mustien lankkujen lisäksi mahtavan paksut hirret. Nehän täytyy ilman muuta saada esiin. Tähän taloon tulee hieno katto.

Paha tunkkainen hajukin alkaa vähentyä, lienenkö tottunut vai tuulettuuko talo tehokkaasti tyhjiltään purkutyön edetessä.

Mielellään tätä jo kumminkin esittelisi rakennusmestarille tai arkkitehdille, joka myös voisi vinkata esimerkiksi kuinka ne vintin raput kannattaisi sijoittaa ja mihin se toinen uloskäynti sopisi parhaiten ja neuvoisi muutenkin, kuinka parasta syntyisi.

Niin ja tekisi tarvittavat piirustukset ja auttaisi kustannusarvion teossa. 

Villa Fantasia -projekti on alkanut hyvien tähtien alla. Purku-uhan alla olleen talon Haihatukselle myyneen Joutsan kunnan papereissa sen kuntoa on kirjattu sanoin, että siinä näkyy "raskaan asumisen" jäljet. Päälle päinkin näkyy että eihän se hyvässä kunnossa ole ja sisällä se "raskas asuminen" haisee. Nyt kun kirpparin huonekaluvarastona viime vuodet toiminut talo on viimein saatu tyhjennettyä, olemme päässeet paremmin tutustumaan siihen ja onkin alkanut yllättäin löytyä paljon hyvää. Ei se olekaan ihan niin pahassa jamassa kuin purkukuntoisen kuvittelisi olevan, hyvä siitä taitaa tulla melko helpollakin. Haju ja muu huonokuntoisuus onkin ihan pelkkää  pintaa, jonka alla hirsitalo voi kuitenkin vielä hyvin.

Onneksi meillä on myös asiasta kiinnostunutta remontoimisen huippu-asiantuntemusta mukana projektissa. Perinnerakentamisen guru Panu Kaila on lupautunut projektin kummiksi, joten häneltä saamme varmasti pätevää ohjausta. Panu on jo käynyt hiukan kurkkaamassa hirsitalomme "helman alle" ja tykkäsi että kyllä siitä talo tulee.

Koko Fantasiatalon ajatus on syntynyt kuvataiteilja Outi Markkasen päässä ja sydämessä. Hän suunnittelee jo muuttoa kokonaan fantasiansa luokse Joutsaan. Sisältöä tulee taloon Outin mukana varmasti.

Sille!  Skoolasivat Panu ja Outi kesäkuussa heti talokauppojen jälkeen.

Haihatus hakee nyt remonttiprojektiinsa taidemyönteistä rakennusalan ammattilaista. Remonttirahoitukselle saimme tällä viikolla vihreää valoa, Elyltä oltiin sitä mieltä että remonttifantasiamme on ihan rahoituskelpoinen, joten ei kun hanketta kehiin! 

Hankehakemus pitäisi saada sisään mieluusti jo syyskuun alussa ja sehän onnistunee. Hakemukseen vaaditaan ammattilaisen; rakennusmestarin, -insinöörin tai arkkitehdin tekemät piirustukset ja kustannusarvio. Se tässä nyt vähän vielä haastaa, mutta sellainen henkilö on nyt Haihatuksen hakusessa. Jos siis olet etsimämme taidemyönteinen rakennusalan ammattilainen, joka pystyisit tekemään hakemukseemme vaadittavat dokumentit, niin ota ihmeessä yhteyttä!  Sen verran projektimme vaatii joustavaa talkoohenkeä, että yleishyödylliseltä, voittoa tavoittelemattomalta kulttuuriyhdistykseltämme palkanmaksu onnistuu vasta rahoituksen myöntämisen jälkeen.

Projekti on kuitenkin hauska ja taatusti mielenkiintoinen. Haihatus aikoo luoda taideteoksen, eli  Koiravuoren kiinteistön piharakennuksesta nähtävyyden sisältä ja ulkoa. Talo on hirsirakennus, kooltaan 170m2 lämmintä tilaa ja kylmät kellari ja vintti. Toiminnallinen sisältö remontin jälkeen tulee olemaan taidetta ja muuta elähdyttävää; näyttelyitä, koulutusta, esittävää taidetta ja vaikka mitä. Aiemmin kutsuimme taloa sen edellisten asujamiston elämäntavan mukaisesti Humppilaksi, mutta nyt on suunnitteilla jotain ihan muuta, vaikkapa Villa Fantasia. 

Ota siis yhteyttä jos olet Haihatuksen hakema henkilö tai tiedät sellaisen. Puh 040 5161703, haihatus(ät)haihatus.net, www.haihatus.net.

Haihatusta on heinäkuun ajan myös Hankasalmella.

Rakensimme viikolla aseman seutuville Kihvelihaihatus nimisen näyttelyn täydentämään Kihveli Soikoon festivaalin musiikillista antia kuvataiteella. Kihvelihän

 on riemastuttavan hyvä skifflemusiikkifestari, joten kun sinne pyydettiin, emme empineet. Haihatus tuntee sieluveljeyttä Kihvelin kanssa, joten ilohan se oli virittää taidetta sinne näytille. 

Haihatus esiintyy Kihvelissä sekstettinä Kirsi Pitkänen, Merja Metsänen, Outi Markkanen, Raimo Auvinen, Vesa Väänänen, Virpi Lehto. Näyttely on rakennettu aseman pihalle, radan varteen ja Ratamestarintalon pihalle kihvelihenkeä kunnioittaen ajatuksella "meitä on moneen junaan".  Itse olimme ainakin kovasti tyytyväisiä tulokseen.

Tänään alkoi Kihveli Soikoon -festivaali, sinne kannattaa mennä ken vaan mitenkään pääsee. Se on aina ollut riemastuttavan hyvä pläjäys. Kihvelihaihatus taidenäyttely on katsottavissa festarin jälkeenkin, heinäkuun loppuun asti.

Haihatus kiittää Kihveliä sanomisen estradista ja erityisesti Ratamestarintalon isäntää ja emäntää hyvistä järjestelyistä, iloisista avajaisista ja mahtavan hienosta vinttimajoituksesta. Sehän oli ihan lomaa, vaikka työkeikka olikin.

Oi, kesä! ja kaikki hyvät festarit ja kesänäyttelyt!

Paljon mukavia ihmisiä kokoontui viime lauantaina juhlimaan Haihatuksen puutarhaan Paikalla kesänäyttelyn avajaisia. Ohjelma oli oikeaa; läänintaiteilijan puhetta, runonlausuntaa, mieskuorolaulua, lintupilliorkesterin soitantaa, maestro kansallisoopperasta ja  kulttuuripalkinnon jakaminen. 

Jotkut vieraista olivat varautuneet omin soittimin joten iltapäivä jatkui näyttelyyn tutustumisen ohessa spontaanin musisoinnin säestyksellä. Kiitos te kaikki musikantit, Suvi ja muut! Päivällä Kahvia ja pullaa ja illemmalla vähän kuohuvampaa, päätteksi vielä iltanuotio. Oli oikein leppoisaa.

Näyttely on siis nyt auki joka päivä elokuun puoleen väliin asti. Myös juhannuksena!

Ja sitten:

Koiravuoren kiinteistö on nyt Haihatuksen Henki ry:n. Puheenjohtajistomme on alkuviikosta palaveerannut talon mukana toistaiseksi tulevan vuokralaisen kanssa tilojen käytöstä jatkossa . Tänään saimme avaimet ja viilailimme vuokrasopimusta sellaiseksi että se mahdollistaisi kolmen yhdistyksen; Haihatuksen, Päiväkeskusyhdistyksen ja Mietteet ry:n toiminnan sopuisasti toistaiseksi samassa kiinteistössä. Vuoden 2013 loppuun mennessä kiinteistö tulee olemaan kokonaan Haihatuksen ja sen kulttuurikumppaneiden käytössä.

Nyt siis suunnittelemaan sisältöjä ja purkamaan pahat hajut pois piharakennuksesta. Vuokralainen tyhjentää tosin ensin omansa pois tieltä, joten maltetaan vielä kuun vaihteeseen.

Haihatuksen vintti on jätetty rouhean raa´aksi, eli jätetty alkuperäiseen tilaansa vintin näköiseksi. Alakerrassa on joitakin ovia levennetty ja muutamia ikkunoita pimennetty tilan tunnun ja seinätilan lisäämiseksi, huoneiden seinät ovat perinteisen valkoiset ja lautalattia sininen.  

Yksi alakerran huoneista on pari vuotta sitten maalattu taiteilijan toiveiden mukaan kokonaan mustaksi. Värinvaihtoon ei taidakaan olla tarvetta,  vaikka alun alkaen puhuttiin vain yhdestä näyttelystä. Tähän asti mustaan huoneeseen ei ole ollut vaikeuksia löytyä teoksia.

Paikalla -näyttelyssä mustan huoneen henki syntyi Jani Rättyän luomana. Jani rakensi tilaan installaation ja äänimaiseman, joka ei olisi mihin muuhun tilaan sopinutkaan.

Mustan huoneen rakentaja teki pitkän 12-tuntisen  päivärupeaman  teoksensa rakentamiseen ja poistui puolen yön jälkeen yönselkään. Aamua kohti, sillä koti ja työt odottivat Turussa viiden tunnin ajomatkan päässä. Onneksi alkukesä on hehkeä ja yöt valoisia.

Viime syksynä Haihatus sai lahjoituksena naapurissa toimivalta Wavin Labko Oy:ltä suuren (6m korkea, 3 m halkaisija) lasikuituisen "pöntön".

Talven yli pönttö, jota on sittemmin alettu kutsua tuttavallisella hellyydellä törpöksi, nojaili selostamotorniin kyljellään maaten. Alkuun mietittiinkin että kumpi ompi parempi, antaa törpön makoilla vai nostaa se pystyyn. Päädyimme pystyasentoon. 

Ennen lumia ja lumien jälkeen ovat peltomiehemme Raimo ja Vesku valmisteleet sille paikkaa pellolle. Tänä-aamuna klo 7 toteutui siirto-operaatio paikalleen ja pystyasentoon. 

Juha Ilmosen nosturiauton avulla homma hoitui näppärästi puoleen tuntiin. Sen jälkeen miehemme vielä hitsailivat kiinnikkeitä jottei törpöllemme kävisi köpsästi kovimmissakaan myrskyissä. Ennen puolta päivää oli kylkeen jo leikattu ovi, enää ei puutu kuin lattia ja maalaaminen. Sen jälkeen sisältöä suunnittelemaan. Jotain ääntä tai valoa tähän uuteen näyttelytilaan sopisi sijoittaa hyvinkin. Siinä on kiva kaiku. 

Pellon Reservaatti etenee tällä hetkellä muutoinkin , Vesku toi eilen töitään torniin ja tänään pellolle.

Kovin miehiseltä alkaa pellon puoli  näyttämään, törppöinensä.

Mälkiän Pasi kävi tänään ripustamassa omansa vintille. 

Vaikka näyttelyn viimeisiä teoksia ripustettaessa onkin tyydyttävä tilaan joka on jäljellä, voidaan silloin myös täydentää jo valmistunutta osuutta täyttämällä "tyhjiöt". Viimeiset ovat ikäänkuin pisteitä iin päälle. Nytkin löytyi mainiot tilat parille teokselle alakerrasta ja pihalta Pasin teoksilleen varaaman  vintin "nuhjuisen nurkan lisäksi".  

Freia ja Gabriel ovat viime päivinä haikeina tyhjennelleet OssiBussiin kertynyttä omaisuuttaan laatikoihin ja pusseihin viedäkseen ne ... noh, jonnekin, minne nyt sitten toistaiseksi asettuvatkaan. Tänään bussi päräytettiin vielä kerran käyntiin ja siirrettin ruusupuskien läpi puutarhanurmikolle BerttaJurtan vierelle kesän viettoon. Ossi ja Bertta ovat osana kesänäyttelyä jo itsessään, lisäksi toiseen tulee ääntä ja toiseen kuvaa.

Kun nyt sattui olemaan paikalla yhtä aikaa riittävästi voimamiehiä ja -naisia, saimme viimeinkin kannettua sen yhden vanhan kelohongan vintiltä pellolle. Raimolla on sille omat suunnitelmansa. Ja minä puolestani  löysin teokseeni tarvitsemani kahdeksan tennispalloa ihan omista nurkista, ei tarttenut lähteä urheiluliikkeeseen niiden takia.

Koreografia alkaa valmistumaan, kohta on tanssin aika.

Sunnuntaina puolilta päivin tuli Otto Santala Helsingistä bussilla Joutsaan ja sanoi melkein eksyneensä linja-autoasemalta Haihatukseen kävellessään. Tienviittoja oli kuulemma väännelty osoittamaan väärään suuntaan, Jousitieltä harhautui Savontielle. Samaa sanoi hetikohta Oton jälkeen autolla Tampereelta siskonsa kanssa saapunut Liisa Hietanen. Penskanperhanat ovat tietysti juhlineet kevättä ja tehneet kylillä pahojaan! Onneksi ei Joutsassa oikeesti voi eksyä, eikä penskatkaan tuon pahempia juuri tee.

Oton teoksen paikkaa ei sen sijaan tarvinut kauaa etsiä, vaan sille löytyi just sopiva ripustuspaikka Pauliinan viimevuotisten saunojien lauteiden edestä, kun lauteet vaan purettiin pois tieltä.

Hietasen Liisan työt sopivat puolestaan juuri siihen, mihin ne ajattelimmekin, eli samaan huoneeseen parin Kalle Turakka Purhosen työn kanssa. Iiih; tulipa siitä ihanan ilmava huone, jotenkin cool.

Väisäsen Arto yöpyi Haihatuksen takahuoneessa ja jatkoi aamupuuron jälkeen reippaasti iltapäivän puolelle kuulemma "ei pelkästään eroottisen vaan jopa romanttisen" installaationsa rakentamista. Pientä hienosäätöä jäi vielä avajaisaamuun, vaikka valmis se voisi olla noinkin.

Nyt on Arto jo kotona Kuopiossa, Otonkin bussi varmaan kohta jo Helsingissä ja Hietasen sisarukset ovat paluumatkalla Tampereelle. Seuraavat tulijat taitavat olla Freia ja Gabriel, jotka palaavat alkuviikosta valmistelemaan BerttaJurttaan ja OssiBussiin ääni- ja kuvateoksiaan.

Kuvissa
Otto Santala löytää teokselleen paikan
Arto Väisänen tapaa Liisa Hietasen

Ripustusviikonlopun eli suuren joukkokohtauksen lauantaina olivat näyttelyosuuksiaan pystyttämässä Arto Väisänen Kuopiosta, Jari Asikainen Pieksämäeltä, Marko Kalliola Hankasalmelta ja Heikki Morgan Hämäläinen Sysmästä.

Se hyvä näissä yhteisillä ripustusessioilla on, että voidaan tehdä  tilanvaihtoja lennossa, kun työt ja tekijät ovat paikalla samaan aikaan. Nyt esimerkiksi Arton suunnittelemaan installaatioon sopi paremmin Jarille varattu tila vintillä ja Jarin työt puolestaan istuivat kovinkin raikkaasti Artolle varattuun alakerran valkoiseen huoneeseen.

Kalliolan Markon maalaukset saatiin ripustettua hyväksi kokonaisuudeksi vintille kahden reippaan hankasalmelaisen kulttuurityöläisen avustuksella. Eipä siinä ollut paljon Markolla kuin haihatuskuraattorillakaan muuta tehtävää kuin pään pyörittely, kun neitoset mittasivat, naputtivat ja sihtasivat suoraan. Noh, oli meillä Markon kanssa sentään eräänlainen äänioikeus. Hyvä tuli joka tapauksessa, vaikka sopalla olikin monta hyvin päättäväistä keittäjää.

Morgan toi pari sisäteosta ja useampia ulos.
Aina ne vaan ihastuttavat vaikka Morgan onkin vaki-haihatuslainen hamasta alusta asti. Sysmä on Joutsan "rakas" naapuri, joten on aina kiva vatvoa yhdessä tuoreet sysmäläiskuulumiset, niin teimme nytkin sellaisella intensiteetillä että unohdimme ottaa Morganista tuoreen ripustuskuvan, mutta voin vakuuttaa että hyvältä näyttivät, sekä ripustetut työt että Morgan uudessa lippiksessään.

Tätä kirjoittaessa eletään lauantai-iltaa kello 19.40 ja vintiltä kuuluu vielä kuopiolaistaiteilijan iloinen naputus. Kuulemma kymmeneen asti jos pysyis ripustusvire, niin hyvä.

Huomenna tulee lisää taidetta ja uudet ripustajat. Jännää. Sitä paitsi jo nyt näyttää hyvältä.

Oikein hyvältä.

Kuvissa

Jari Asikainen
Arto Väisänen
Marko Kalliola ja ripustustiimi