avajaiset Wanhassa Woimalassa 1.7.

Kulttuurin kiertotie Wanhassa Woimalassa on väkevä näyttely. Kotoisista taiteen materiaaleistaan huolimatta näyttelyn teoksilla on hyvin vahvaa sanomaa, kyseessä ei todellakaan ole mikään kierrätystaide-esittely.

Jos joku sanoo että ihan kiva, niin hän ei ole käynyt siellä tai ei osaa/halua ilmaista asiaa. Nämä työt herättävät jotain jokaisessa. Kokonaisuus on myös yhtenäisesti kodin, uskonnon ja isänmaan asialla. Mahtipontiseltahan se kuulostaa, mutta...

Mitäpä minä tässä enempää höpisen, tuskin osaan itsekään sitä sanoin ilmaista. Menkää katsomaan! Wanha Woimala, Naissaari, Vaajakoski, Jyväskylä 2.8. asti ti-su 12-18. Autoilijoiden kannattaa kääntyä nelos-ysitieltä kanavan Jyväskylän puolelta siitä koulun kohdalta. Toiselta puolen saartakin kyllä pääsee ja Naissaari on kaunis!

Kulttuurin kiertotien Heinolan satelliitti on avattu. Sielunveljekset Vesku ja Mauri esittäytyvät yhteisnäyttelyllään Heinolan rautatieaseman kupeessa. Heinolalainen Vesa Väänänen on levittäytynyt ratapihan ulkoalueille ja suonenjokinen Mauri Korhonen ratapihan Viskuritorniin.

Kaverukset ovat monivuotisia haihatustaiteilijoita kumpainenkin ja kokevat muutenkin olevansa jonkin sortin sielunveljiä; taiteessaan ainakin.

Väittäisin että tämä setti kannattaa todella nähdä!

Siis: Heinolan ratapiha-alue ja Viskuritorni, 27.6. - 27.7. 2009. klo 11-17, maanantaisin suljettu.

Onhan se ollut tahtojen taistoa, mutta Miehen sisulla ja logiikalla Tahtotila -teokseni saatiin sittenkin Kylälle.

Minä sen tein, mutta mutta mies (tässä vaiheessa vielä pienellä alkukirjaimella, hyvin pienellä!) pyöritti päätään vinosti hymyillen ja haikaillen niiden aikojen perään jolloin minäkin tyydyin maalaamaan tauluja. "Ei kestä!", Ei mitenkään voi pysyä kasassa!" "Oletko ajatellut kuinka se pystytetään ettei se lähde ensi tuulessa lentoon?"

Joo, ei, en ollut ajatellut. 

Mies kävi viikolla muutamankin kerran kaupoilla, lautatarhalla ja rautakaupoissa, mutisi läpipulteista, reevuista ja vaijereista, sekä vietti paljon aikaa teosta huvittuneena ihmetellen, mutta samalla tukia rakentaen ja vahvistaen. Minä kävin välillä etsimässä kadonneita työkaluja ja ojentamassa niitä pultteja ja räikkiä.

Tänään sitten kun nuori mieskin tuli kotilomalle saimme teoksen roudattua kylälle.

Nyt Mies vaatii että hänestä käytetään tässä blogikirjoituksessa taas sitä isoa M-kirjainta, edes. Kun en kerta suostunut että teoksen nimikyltissä minun nimeni olisi ollut vain suluissa.

Mutta minä (ihan pikkuruisella ämmällä) sen suunnittelin ja minä sen rakensin! MIES oli kyllä tehokkaana assistenttina.

Olen vahvasti sitä mieltä että miesten aivot on rakennettu läpipulteilla reevaten ja naisten sinitarralla kauniisti asetellen. Ja yhteistyöllä onnistuu, ikinä ei mies olisi tuollaista tehnyt, ei ainakaan tuolla tavalla, enkä minä olisi saanut sitä omin keinoineni kestäväksi.

Eilen kävi Jyväskylä-TV tekemässä Joutsan kuntamarkkinointipätkää. Osa kuvattiin nelostien varressa Raimon Savolaismallisen näköisveneen vierellä ja haastatteluja tehtiin myös Haihatuksen pihalla.

Kuten kuvasta näkyy, Näköisvene on tänä kesänä saanut vierelleen lisää istuimia. Raimo on rakentanut Lataus -installaationsa toimimaan silmän ilon lisäksi myös pysäyttämään ohiajavia latautumaan tovin istuimella leväten. Lähistöllä on muutakin taidetta, Vesa Väänäsen Kärpästen herruus -veistos on samalla nurmikentällä. Vesan Kukon nousu ja uho on myös tarkoitus vielä siirtää tien laitaan kunhan saamme siirron operoitua. Kirjaston edessä on Vesan Kryptoteekki -sarja ja siitä olemme jo saaneet kiittävää palautettakin. Heidi Hakkaraisen Catwalk kävelytien varressa on saanut kokea pientä ilkivaltaakin, mutta onneksi ei mitään korjaamatonta -ja kiitettävän monta viikkoa se saikin olla ihan koskematta.

Jyväskylä kutsuu jo Kulttuurin kiertotien taiteilijoita. Ens viikolla ripustamme sekä Wanhan Woimalan että Kirkkopuiston. Tänään kävimme Outin kanssa katsomassa keittiötilaa, johon Outi aikoo ripustaa omansa. Onneksi kävimme; keittiö oli rompetta täynnänsä ja paikkaa hallinnoiva kulttuurituottaja-Kaisa lupasi tehdä kaikkensa jotta se saataisiin raivattua -tuoleista, pöydistä, kylmäkalusteista yms. turhasta, keskellä tilaa seisovaa isoa rekeä myöten.

Kirkkopuistoasiakin eteni, lupapaperit on tänään allekirjoitettu, Lehtipuhallinorkesterille luvattiin soittimia lainaksi, nostoapu on tiedossa ja ynnä muuta sujuvaa. Jyväskylän kaupunkihan osoittautuu oikeastaan aika suopeaksi yhteistyökumppaniksi.

Maria Stereon Kesätauolla Haihatuksessa 2009

Jaksan vuodesta toiseen jankata tätä asiaa: Kaikki merkittävät kesänäyttelyt ovat avoinna juhannuksenakin! Aiemmin juhannus oli hyvä näyttelypäivä, väkeä kävi paljon, kunnes eräänä kesänä Ylen uutisissa virheellisesti väitettiin näyttelyidenkin olevan juhannuksen suljettuina. Se romahdutti kävijämääriä.

Tänäisenä aattopäivänä näytti kuitenkin jo paremmalta. Jotkut kävijät tosin vielä varmistivat etukäteen aukiolon, jolloin pääsimme vakuuttamaan että Haihatus on todella avoinna joka päivä ja erityisesti juuri juhannuksena. Toivottavasti huominen jatkuu samaan malliin.

Aattoillan vietimme ympäristötaideteokseni parissa. Tahtotila -niminen teokseni on rakenteilla  pihassa ja siinä on ilmaantunut  hiukan teknisiä epävarmuuksia. Mies (tässä tapauksessa isolla alkukirjaimella) ei ole ihan vakuuttunut rakennelman kestävyydestä ja minäkin enää toivon, usko alkaa olla heikkoa tässä kohtaa. Mies onneksi auttoi teknis-strategisissa kohdissa päätään puistellen ja naurahdellen.

Jos ei onnistu niin täytyy harmitusta lievittää silla ajatuksella että prosessihan se tärkeintä on ja aina oppii. Jossei muuta niin tekemään pienempä teoksia, mieskin juhannuksen valoisassa yössä naputellen haikaili vanhoja hyviä aikoja jolloin minullekin riitti taulujen maalaaminen.

Toisaalta voisi sitä huonomminkin juhannustaan viettää, taidetta tehden ei huku, ei polta metsää eikä (välttämättä) saa edes krapulaa.

Joutsan kirkonkylälle nousee taidetyöpaja ja ympäristötaidenäyttely keskellä kylää olevalle pellolle. Toukokuun lopulla koululaiset marssittivat sinne jo omat linnunpelättinsä ja nyt oli vähän isompien vuoro osallistua valmistelutöihin.

Joukko kunnan kesätyöllistettyja nuoria vietti loppuviikosta yhden päivän pajan rakenteita naputtaen. Nyt on pellolla pienessä kevyessä aitauksessa pöytää ja penkkiä odottamassa taiteen tekijöitä tai miksei muuten vaan luovassa ja inspiroivassa ympäristössä viihtyviä ihmisiä. Ensi viikolla jatkamme pajan valmistelua, viemme sinne ainakin materiaalia, grafiikanpajan metallilevyn ja kaipa sinne jotkut toimintaohjeetkin olisi suotavaa kirjoitella.

Toivomme pellosta kehkeytyvän kaikenikäisten ihmisten tekemisen ja olemisen paikka keskellä kesäistä Joutsaa.

Eilen avattiin Galleria Kävyssä Konnevedellä Ilmanpieli 2 -näyttely.

Näyttelyn organisoija ja hyvä hengetär Outi Markkasen esteettinen silmä on taas nähnyt ja koonnut kokoon hienon kokonaisuuden. Outi itse sanoo näyttelyä nykykansantaiteeksi, mutta minä en väittäisi sen olevan pelkkää kansantaidetta vaan ehkä paremminkin "outismia" tai "ilmanpieltä".  Toki siellä nykykansantaidettakin on, mutta kuitenkin henki on niin omanlaisensa etten kategorisoisi sitä muuhun kuin itseensä joka on enemmän kuin nykykansantaidetta.

Ilmanpieli 2 taiteilijat:

Ella Hirsiaho, Riitta Järvelä, Kaisi Koivumäki, Matti Koivumäki, Helena Käppi, Emma Lappalainen, Ari Liimatainen  Matti Rasi, Mari Mantela, Merja Metsänen, Piia Myllyselkä, Ritva Palander, Sveta Peura, Martti Puomiranta, Risto Rossi, Carita Savolainen, Sauli Sormunen.

Oma suosikkini ainakin tällä katsomalla oli Matti Koivumäki. "Tintti ja Stalin" teos sykäytti.

Seitsemäntoista taiteilijan monipuoliset teokset on taas ripustettu näyttelymestarin taidolla. Surku sitä taiteen ystävää, joka ei täällä jouda poikkeamaan!

Tänään avattiin Jyväskylässä suuri kansainvälinen grafiikan triennaalinäyttely Graphica Creativa. Oli siellä nähtävää. Siihen on paneuduttava vielä paremmin paremmalla ajalla.

Valtiontalon eli Suojan seinään oli ilmaantunut mainoslakana, jossa mainitaan yhteiskumppanina myös Haihatuksen kirkkopuistonäyttely, joka onkin siinä ihan tien toisella puolella.

Tänään kiersimme taas kertaalleen puistoa ja suunnittelimme näyttelyä. Sitä ennen tapahtuu kuitenkin vielä monta muuta; huomenna käymme  Konnevedellä Ilmanpieli -näyttelyn avajaisissa ja lauantaina on Sysmässä Morganin näyttelyn ensimmäinen päivä avoimin ovin. Ensi viikolla jatkamme Joutsan kirkonkylän taiteistamista.

Ahh, työtä työtä, mutta niin innostavaa.

Kun nyt Haihatus 2009 on lähtenyt jo käyntiin, voi jo vilkuilla muuallekin.

Jyväskylän keskustassa Yliopistonkadulla sijaitsevassa Kehystämö Patinan tuulikaappigalleriassa on Pekka Suomäen näyttely kesäkuun ajan. Pekkahan on tiukasti kiinni Haihatuksen Kulttuurin kiertotiellä, mutta harhapoluthan ovat kovinkin piristäviä ja asiaankuuluvia.

Patinan ja Pekan Samaan aikaan toisaalla -näyttelyä ei ole "virallisesti" sovittu Kulttuurin kiertotien satelliittinäyttelyksi, mutta olkoon vaikka jonkinmoinen irtotähti kuitenkin. Patinan tuulikaappi on hieno näyttelygalleria, sinne kannattaa jo siksikin poiketa. Pekka Suomäki taas on hyvä taiteilija joten mentävä on siksikin.

Haihatuksessa Pekalla on tänä kesänä huoneellinen hykerryttävää mies-asiaa.

Eilen avasimme Haihatus 2009 näyttelyn koleassa säässä, onneksi ei satanut kuitenkaan.

Yhdeksän kertaa olemme saaneet viettää avajaisia leppeässä kesäsäässä, vain kerran aiemmin ovat pilvet edes uhanneet avajaisiamme. Nyt oli kylmää, mutta siitä viis. Tarjoilun siirsimme kyllä suosiolla sisätiloihin, mutta muuten homma hoitui entiseen malliin.

Haihatus on ollu kitsas jakamaan kulttuuripalkintoaan, mutta nyt oli palkinnon aika. Pekka Suomäki ansaitsi mielestämme tulla palkituksi suunnannäyttämisestä ja tien viitoittamisesta. Palkintona oli tällä kertaa asiaankuuluvasti liikennenmerkki-kartta. Vuonna 2004 palkinnon sai Mauri Korhonen ansioistaan Haihatuksen  kansainvälistämisestä, silloin palkintona oli Lär dig svenska-kirja.

Aiemmin avajaisia on vietetty sunnuntai-iltapäivänä ja nuyt kokeilimme perjantai-iltaa. Hyvin se toimi niinkin. Näyttely on taas paras. Maalauksia on aika paljon tänä vuonna, samoin mediataidetta, videoita ja audioita yms tekniikkaa. Haihatus kehittyy.

Viimestä päivää viiään. Huomenna on avajaiset ja tuhat hommaa tekemättä.

Onneksi saimme iloisen kesätytön apuun. Katariina aloitti hommat maanantaina ja on ollut avuksi eritoten tekniikkataistoissamme. Tänäänkin hän sai olla melkeen koko päivän johtotehtävissä ja nyt kyllä pelaa tekniikka! Kiitos Katariina!

Kyllä näyttää olevan avuksi yksi pää ja kahdet kädet lisää. Homma etenee kolmanneksen sujuvammin. Huomenna Katariina tulee "iltavuoroon" hoitamaan näyttelyn "cateringia".

Aaro tuli äsken tyhjentämään teatteripeltoa, Outia odotamme ripustamaan ehkä jo tänäiltana. Turakat ja Granö tulevat huomenna aamusta. Eiköhän se sitten ala olla siinä. Satoi tai paistoi.

YLE ja Pohvinrinteen poikien tiritiriteijaa.

Huh hellettä ja hoppua.

Viikon päästä näyttely on ollut jo kaksi päivää auki ja avajaiset juhlittu. Paljon on kuitenkin tekemistä vielä. Huomenna aloittaa kesätyttö Katariina, joten käsiä tulee onneksi lisää.

Viikolla marssitimme koko Pohvinrinteen koulun parisataa henkilöä reilun kilometrin matkan Joutsan keskustan pellolle. Marssin tarkoituksena oli siirtää koululaisten tekemät linnunpelättimet pellolle kesälaitumelle koululaisten kesäloman alkajaisiksi. Teemme kunnan kanssa yhteistyössä pellolle kesäksi taidetyöpajan, jossa kuka tahansa voi rakentaa taideteoksiaan esille yhteiseen näyttelyyn. Koululaisten pelätit jäivät sinne siemeniksi ja innoittajiksi. Hieno tilaisuus tuosta kesäkirmauksesta kehkeytyikin!

Omat teokseni sain viikonvaihteessa valmiiksi, Raimolta jäi yksi vielä hiukan kesken. Muitakin viime hetken ripustajia on liikehtinyt täällä lähes päivittäin. Virpi Lehto on viettänyt pari iltaa tiiviisti puutarhassa tennissukkiensa kanssa ja tulee vielä huomenna. Suurosen Topi tulee keskiviikkona ja Kauton Jaana joskus tiistain ja torstain välisenä aikana. Markkasen Outia odotamme vielä jonain päivänä ennen avajaisia ja Turakathan lupasivat lupasivat tulla avajaisaamuna viimeistelemään työnsä. Lunabban Heidiltä odotamme postia huomenna ja tiistaina viimeistään pitäisi tulla postissa Granönkin video.

Sitten kun vaan saisimme vielä tekniikat toimimaan.

Keskiviikkona on tulossa jo yleisöä ennakkonäyttelyyn, joten siinäpä pieniä paineita valmistautumiseen. Teosluetteloa aloittelin tänään ja tiedottaminenkin pitäisi pistää aluilleen.

Haihatuksen Seutu on lähtenyt leviämään, iso kiitos siitä kuuluu talkooavulle joka kulttuurin kentällä toimii yllättävän hyvin!

Haihatuksen Seutu on nyt myös näköislehtenä Haihatuksen kotisivuilla, joten jos et ole vielä saanut paperiversiota, etkä malta sitä enää odottaa, niin täältä voit kurkistaa lehteä jo ennakkoon.

Kallella on maailmat käsissään, mitä jäi Pauliinalle?

Turakka Purhoset viettivät viikonlopun täällä ripustaen installaatiotaan selostamotorniin. Työ aloitettiin jo huhtikuussa, jolloin nuorempi taiteilijasukupolvi maalasi tornin seiniin oman maailmankuvansa ja nyt sinne ripustettiin kolmenkymmenen aikuisemman taiteilijan versioita.

Vähän jäi homma vieläkin kesken, vaikka Kalle ja Pauliina viettivätkin tornissa kaksi uutteraa pitkää päivää. Mahtava installaatio siitä nousee, maailmankuvat tuntuvat solisevan kokonaisuudeksi, jossa riittää kosolti katsottavaa. Melkein valmis, muutama työ puuttuu vielä ja jotkut jäivät ripustamatta, kun aika yksinkertaisesti loppui kesken. Lupasivat tulla ajoissa avajaispäivänä viilaamaan sen valmiiksi.

Pirtola poikkesi eilen kaverinsa kanssa katsastamassa keskeneräisen näyttelymme kameransa läpi ja jatkoi matkaansa illansuussa vielä Morganismiin. Miehet kyselivät karhu- tai muita perinteisiä suomalaisia puunveistäjiä Mäntyharjun näyttelyynsä, mutta emmepä osanneet asiassa tällä kertaa olla avuksi.

Illalla kävimme vielä kunnolla katsastamassa Heidin Catwalkin kävelytien varressa, oli se hieno! Ja näkyi jopa Pertunmaantielle asti, joten autolla ohi pörhööttävätkin sen saattaavat huomata.

Tänään on vuorossa taas paperisempia hommia kun Haihatuksen Henki ry kokoustaa kevätkokouksensa illalla. Ei silti, Hengessä on niin kivaa porukkaa, että paperikin maistuu paremmalta!

Heidio Hakkarainen osoittaa teoksensa paikan.

Heidi Hakkarainen ajeli tänään tänne Heikkinsä kyydissä Kankaanpäästä asti. Minä kun luulin että Kankaanpää on tossa ihan Tampereen lähellä, - ja niinhän se onkin, mutta kuitenkin sen verran etäällä että matkaa kertyy paljon enemmän kuin kuvittelin. Porikin on siinä kuulemma lähellä, ja Pori on kaukana, sen tiedän minäkin. Näin se kartoittuu Suomi takkuiseenkin päähän pikkuhiljaa.

Heidin teos rakentui Kylälle. Katselimme yhdessä paikkoja ensin auton ikkunasta ja sitten kävellen. Olimme suunnitelleet teosta kirjaston nurkille, mutta ehdottomasti parempi paikka löytyikin kävelytien varresta.

Siellä se nyt on, Catwalk, joutsalaisen kävelytien varressa. Kylälle -ympäristötaidenäyttelyn ensimmäinen teos. Ja sopii paikkaansa kuin nappi nallen silmään.

Huomenna lauantaina 23.5. julkaistaan Morganin kolmas kirja, Kyytipoika -romaani  Sysmän Kirjakaupassa, Sysmäntie 55, klo 11.00 alkaen.

Kahden haihatuskustanteisen sanataidebravuurin jälkeen on nyt vuorossa ihan juonellinen romaani, jonka kustantajana on kemiläinen Nordbooks.

Morgan kertoo kypsytelleensä Kyytipoikaansa jo vuosituhannen alusta lähtien. Eikä kukaan kirjoittajaa tunteva epäile tämänkään opuksen olevan mikään tylsä jaaritus. Morganin omienkin sanojen mukaan kertomus on rakenteeltaan erikoinen ja tyylilajissakin olevan hienoisia vaihteluja riippuen aika-avaruuden koordinaateista ynnä muista muuttujista (!).

Siksipä en ole yrittänytkään vielä kokonaan lukea sitä, vaan aion aloittaa seikkailuni plasma-altaassa vasta kun pystyn siihen kunnolla keskittymään. Kurkistin jo vähän ja olin heti vähällä joutua imaistuksi kokonaan, mutta sain sentään vielä arjesta kiinni ja päätin että kunhan saan näyttelyn viimepaniikit  hoidettua ensin pois alta, asetun Kyytipojan kanssa sireenipensaan varjoon ja sukellan!

Huomenna kuitenkin menemme ehdottomasti Kyytipoikaa julkaisemaan Sysmään, tulkaahan muutkin!

"Teidän syntinne ovat poispyyhityt" Mauri Korhonen

Helatorstaina pukkaa uskontoa tälläkin kanavalla. Uskontoa ja nykytaidetta. Kolleega kirjoitti tänään blogissaan nimittäin niin napakan Nykytaide-uskonsota Helsingissä -kirjoituksen, että en malta olla kouraisematta aihetta minäkin.

Lyhykäisyydessään tarinan ydin on se että yläasteikäisten uskonnonopettaja oli sanonut nykytaiteen parissa kasvaneelle nuorelle että hän ei menisi Kiasmaan vaikka aseella uhattaisiin, siellä on semmosta roskaa!

Kyllä kaikkien, myös opettajien tulisi kunnioittaa nuorten ja heidän perheittensä elämänkatsomusta! Nuoria pitäisi nimenomaan kannustaa tutustumaan kaikkeen vieraaseenkin, ei kenelläkään ole oikeutta haukkua roskaksi asiaa mihin ei ole edes tutustunut. Omat suvaitsemattomat asenteet pitäisi ainakin opettajien pitää visusti omina myrkkyinään, eikä levitellä niitä kaikelle avoimeen nuorisoon.

Voi jeesus (sallittakoon näin valittu sana tässä kohtaa) mikä valta uskonnonopettajilla ja myös papeilla oikeesti onkaan! Eikä heistä kaikista todellakaan ole siihen.

Juu, voi tietysti hyvinkin olla, että jos kuulisin toisen puolen kertomuksesta, se saattaisi kuulostaa ihan kokonaan muulta. Tiedän hyvin että nuoret tytöt ovat mestareita värittämään tarinoita edukseen ja että opettajat ovat nuorison alituisen panettelun kohteena, mutta silti voin hyvin kuvitella tarinassa olevan riittävästi totuuden siementäkin.

Entä jos valittavana olisi ollut myös kirkko? Olisiko kuvisopettaja voinut sanoa papin pojalle että sinne en menis vaikka ammuttais, kun se on ihan täyttä soopaa!

Täälläpä tuoksuu tänään tuore painomuste!

Kulttuurin kiertotien sanomalehti Haihatuksen Seutu painettiin tänä aamuna Jyväskylän Aholaidassa Lehtiseppien painossa ja aina yhtä kulttuuriystävällinen yhteistyökumppanimme Joutsan Kuljetuksen Petri toi lehdet isossa kontissa iltapäivällä Joutsaan. 

Vaikka kevään mittaan hyvinkin tutuksi tulleen lehden sisältö osataankin täällä jo ulkoa ja sitä on katseltu näyttöpäätteeltä lähes sokeutumiseen asti, on se nyt kuitenkin kokreettisesti käsissä olevana niin tuore ja uusi. Oikea sanomalehti.

Lehden nimi ei viittaa mihinkään maantieteelliseen seutuun, vaan kulttuuriseen ilmapiiriin ja taiteen henkeen yli rajojen. Kuvataide on ainakin tässä ensimmäisessä numerossa vahvimmin esillä, mutta muutakin taidetta ja tapahtumaa on rajattomuuden nimissä sinne kyllä kirjoitettu ja kuvattu.

Lehti lähtee nyt leviämään ilmaisjakeluna valtakunnan kaikkiin mahdollisiin kolkkiin. Jakelutelineitä sijoitetaan kulttuurilaitoksiin ja muihin otollisiin paikkoihin joista ihmiset voivat lehtensä napata. Mielellään otamme apujakin lehden levittämiseen, kulttuurialalla on onneksi totuttu talkoisiin näissä hommissa.

Jonkun verran alan ihmisiä onkin jo ilmoittanut halukkuutensa yhteistyöhön hyvän asian eteen, joten eiköhän tämä sana tästä leviä.

Jos sinulla on tiedossa paikka minne hienon haihatusdesign-ilmaisjakelutelineen saa viedä, tai jos haluat osallistua lehden levittämiseen, niin ota ihmessä yhteyttä Haihatukseen, www.haihatus.net

Eilen kävimme naputtamassa mainoskyltin nelostien varren taulun alarimoitukseen. Kyllä pitäis noilla väreillä näkyä! 

Näyttelyn alla onkin monia ja monenkokoisia printtejä painettavana, kutsareita, esitteitä, julisteita, pääsylippuja, paitoja ja tämän kevään suurena ponnistuksena SANOMALEHTI. - Ei, sen nimeksi ei silti tule Haihatuksen Ponnistus, vaikka eihän sekään huonolta kuulostaisi. Työnimenä on ollut HS, joten siitä sitä sopii ruveta arvuuttelemaan;-)

Tuntuu hyvältä tässä vaiheessa, kun toimituksellinen työ on valmis ja lehti lähti tänään painoon. Sen suhteen ei enää voi kun ootella. Innolla ja jännityksellä. Helatorstain tienoin se on täällä! HS!

Tom Tom Duo esiintyi joutsalaisen majatalon autotallissa

Joutsalaisessa Hotelli Aatto ja Ellissä vietettiin viikonvaihde taidefestivaalia. Juhlaa markkinoitiin eriskummallisena ja siltä se ohjelmassa todella näyttikin. Ohjelmaa oli paljon, mutta kokonaisuus toimi yllättävän hienosti. Festivaalin järjestäjä Suomen Kansallisoopperan rumpalin Keijo Puumalaisen ja kontrabasistin Juha Pesosen Tom Tom -Duo osasi hommansa. Noin vartin pätkissä tasatunnein esitetty ohjelma oli Taidetta, ei pelkkää viihdettä, vaikka kyllä siellä viihdyttiinkin.

Monessa eri paikassa hotellin sisällä tai pihalla tapahtuvat sopivan lyhyet esitykset antoivat mahdollisuuden liikehdintään, tylsää ei ehtinyt tulla kenelläkään. Tom Tomin huikean musiikin lisäksi hienointa olivat keskustelut joita syntyi esityksissä ja niiden väleissä.

Haihatus oli yhteistyökumppanina kuvataiteen edustajana, mutta myös pistämässä poikki taiteiden rajoja. Minä pääsin esimerkiksi pitämään satuvarttia aikuisille ja lukemaan lorua rumpalin säestyksellä. Oli kivaa!

Maria Stereo suunnittelee ripustusta "muusansa" Anssi Kasitonnin kanssa.

Tänään kävi Maria Stereo ripustamassa työnsä. Maria tunnetaan myös musiikin puolella, mutta me tutustuimme ja tykästyimme hänen kuvataiteeseensa viime syksynä Tampereella, Työväenmuseo Werstaalla.

Nyt saimme kesänäyttelyyn taidetta sekä sisälle että ulos. Sisäteos oli  meille jo tuttu ja sovittu, mutta ulkoteos oli yllätys ja mieluinen sellainen. Tämä kuten kaikki tila- ja ympäristöteokset syntyvät paikkaansa ja onkin mielenkiintoista etsiä aina se oikea paikka näyttelystä. Tälle amerikkalais-hömppä-aiheiselle "Kesätauko" -teokselle löytyi juuri se oikea paikkansa suomalaiskansallisesta pihakoivikosta. Syntyipäs vastakkaisuutta ja vuoropuhetta!

Olemme tyytyväisiä ja huomaamme aiemmin jo uumoilemamme "näyttelyteeman" saaneen taas pätkän lisäversoa.

Toinenkin ripustus on luvassa tänään, sitä on suunniteltu vintille. Odotamme tätäkin mielenkiinnolla. Elämme työntäyteisiä, mutta innostavan jännittäviä aikoja.