Morganismin "Kuhanpää"

Onneksi kolleegamme Morgan pitää näyttelyään auki kauemmin kesällä kuin Haihatus. Ehdimme sinnekin aina kertaalleen kesässä molemmat ja ajan kanssa. Eilen näimme kirppusirkuksen neljänteen kertaan, eikä kyllästytä vieläkään yhtään, vaan edelleen se kutkuttaa. Mutta eritoten Morganin alkuperäistaidenäyttely ympäristöineen, tiloineen, ilmapiireineen, teoksineen, kaikkineen, sisällä ja ulkona -on vaan niin hirveän hyvä! Passaisi hyvinkin vaikka jonkun ympäristötaiteen säätiön huomioida moista yhden miehen tuottamaa maalaismiljöön taiteistamista. Toivottavasti edes Sysmän kunnassa ymmärretään miten merkittävää kulttuurityötä Morganismissa tehdään, vieläpä ilmeisen omaehtoisesti. Vaikka ei taidakaan olla pelkoa Morganin luovuuden ehtymisestä, niin silti. Kannustus on aina hyväksi.

Morganismi on avoinna tänä kesänä vielä viikon verran, joten sinne siis!

Näyttelystä irtauduimme heti ensimmäisellä "vapaa"viikolla Savoon työmatkalle.
Saimme sovittua peräti viisi palaveria Lapinlahteen ja Iisalmeen kahdelle päivälle.

Menomatkalla pysähdyimme taas kertaalleen Siilinjärven Pöljässä ihailemaan vitostien varressa olevaa Huuskosen Hannun kansantaide-kokoelmaa. Hannu itse sattuikin liikkumaan pihalla ja vinkkasi käymään peremmälle. Onneksi meillä oli tovi aikaa; palaveriin Lapinlahden taidemuseolla oli aikaa vielä puolisentoista tuntia eikä matkaa ollut enää pitkästi jäljellä. Hannu lupasi pikaisen taidekierroksen, mutta mielenkiintoista nähtävää oli niin paljon, että aikataulumme alkoi jo siinä vaiheessa pettämään. Onneksi olimme sopineet noin-aikoja pitkän matkamme takia.

Huuskosen Hannun taide oli todella vaikuttavaa! Mielenkiintoiseltahan se näyttää jo tielle asti, vaan mitä kaikkea pihalla ja rakennuksissa vielä olikaan! Oma tuulimyllytemppeli ja vaikka mitä. Ei niitä pysty näin sanallisesti edes hehkuttamaan, kokonaisuus on koettava itse! Siispä suosittelemme Siilinjärvellä liikkuvia pysähtymään Pöljässä, tai vaikka ihan asioikseenkin menemään.

Muutenkin reissu oli antoisa; syksyä 2009 koskevat suunnitelmat etenivät hyvin.

Sauli Sormunen kaataa Linnun ruokkijat veistoksiaan Haihatuksessa 18.8.2008

Konneveden veistelijä Sauli Sormunen purki teoksensa apureineen tänään.
Saulin työt olivat Haihatuksen kesän toinen tärkeä iso kokonaisuus. Villityn musiikilla ja loihtuilla täydennetty installaatio Otan tulisen hevosen jätti tuskin ketään vintillä käynyttä kylmäksi ja pihalla aiheuttivat väreitä selkäpiissä komeat veistossarjat Sängyt; Uni ja Matka sekä kolmen naisfiguurin sarja Linnunruokkijat. Mahtavia ja shamanistisia teoksia! sanoi eräskin vakituinen näyttelyvieraamme, joka vielä tänään täällä pyörähtäessään oli kovin mielissään saadessaan samalla tavata taiteilija Sormusen, pääsipä innokkaana ihailijana samalla kyselemään teosten taustoja ja tekotapoja.

Ja mitäpä sitä taiteilija muuta tarvitseekaan kuin myönteistä palautetta. Saulikin arveli taas noilla kehuin jaksavansa hyvinkin tehdä uutta taidetta talven mittaan. Välillä käy vaan oikeissa töissä, syö ja nukkuu -ja taas jaksaa vaikka kaiket vapaa-aikansa, kuten vaimonsakin todisti.

Hasan Fuat Sari 17.8.2008 klo 18.00

Tänään oli viimeinen näyttelypäivä, tältä erää. Viime viikkoiseen iloiseen koululaisvilskeeseen onkin hyvä päättää tämän kertainen Haihatus. Jäi hyvä maku. Yhdeksättä Haihatus -näyttelyä kehuttiin kovasti tasokkaaksi ja erilaiseksi kuin aikaisemmat. Eiväthän ne entisetkään ole olleet huonoja, mutta aina on pyrittävä eteenpäin, kehityttävä ja muututtava. Omastakin mielestämme onnistuimme taas.

Hasan Fuat Sarin osuus oli näkyvä. Neljän huoneen verran Hasania heti näyttelyn ensimmäisissä huoneissa olivat tämän kesän Haihatuksen "juttu"; kokonaisuuden kärki ja koossa pitävä osuus. Hasan Fuat Sari purki tänään heti näyttelyn sulkeuduttua omat työnsä ja vei ne kotiin Turkuun. Huh, kylläpä onkin heti näyttely niin täydellisen loppu, kun jo neljä huonetta huutavat tyhjyyttään! Alkuviikosta tyhjenee lisää, muutama taiteilija tulee maanantaina ja tiistaina ja ensi viikonlopunkin pyhitämme purkuun. Vaatinee taas tovin orientoitumista siihen asiaan, että ei ole enää sidottu jokapäiväiseen paikallaoloon. Takki on tyhjä, mutta pää täynnä uusia suunnitelmia: siirrymme näyttelyn päivystyksestä tuotantopuolelle.

Moni muukin kesänäyttely loppuu viimeistään tähän. Tänään kävi Mäntän kuvataideviikkojen tämänkesäinen kuraattori Veli Granö toteamassa Haihatuksen hyvän tason matkallaan Mänttään. Sielläkin päätettiin näyttely tänään. Ensi kesänä Veli onkin taas mukana Haihatuksen taiteilijakaartissa, kuten jo monena vuonna aiemminkin.

Pohvinrinteen koululaiset kävivät tänään näyttelyssä. Luokkia tuli toinen toisensa jälkeen pitkin päivää, ekaluokkalaiset jäivät kuulemma vielä orientoitumaan koulunkäyntiin, muutoin oli koko koulu liikekannalla, pari luokkaa ja Mieskonmäen kyläkoulu tulevat vielä perjantaina kirkkoreissun jälkeen. Hienoa.

Koululaiset viihtyivät hyvin, emmehän sitä koskaan toki ole epäilleetkään. Riemun kiljahduksia kuului sieltä täältä, Väänäsen keltainen pallo; Kärpästen herruus oli jo aiemmin todettu tieltä ohikulkiessa, nyt se piti käydä heti tutkimassa tarkemmin, Koskisen Köröhöylä mittareineen oli poikain mieleen, Tommisen pakkotyöläinen herätti kipeitä sairaalamuistoja ja "pakko" aiheutti voimakkaita tuntemuksia. Tuukan Rakkaus -ääniteoksen luota lähti lauma nuoria kiljuen karkuun kun sieltä kuului ihan suomen kielellä: "minä rakastan sinua, sydämeni musertuu sinusta!" Ilmeisesti ulkomaankieliset ai lav juut ja ti aamot olivat olleet vielä jotenkin hihitellen hallittavissa. Viidennen luokan muutaman tytön ja pojan ryhmä taisi kuitenkin ihan parhaiten ottaa teoksen haltuun, kun väänsivät vintillä salaa voluumiä lisää Villityn musiikkiin ja tanssivat improvisoiden Sormusen vaikuttavan "otan tulisen hevosen" teoksen keskellä.

Päätteeksi lapset saivat vielä hien pintaan ajellessaan menopelilainaamon kulkuneuvoilla  niin että tanner jyrisi. Taisi tulla hoidettua kuvistunnin lisäksi musiikki ja liikuntakin. Uskon että näyttelystä jäi hyvä maku ja taidenäyttely -sana sai hitusen lisää myönteistä väriä.

Outi Markkasen Keskiyön hetki Haihatuksessa 2008

Oikeissa töissä käyvät ihmiset ovat nimenneet työpäivän viimeisen tunnin kitutunniksi. Olkoon siis tämä kesän viimeinen näyttelyviikko kituviikko. Ei tämä ihan sentään kidutusta ole, mutta kyllähän tästä jo välillä poistuisikin. Varsinkin kun syksyä kohti mentäessä väkeä käy vähäisemmin kuin keskikesällä suomalaisten lomien aikoihin. Nyt elokuussa saattaa kyllä käydä vielä ulkolaisiakin lomailijoita. Ilmeisesti uusien hannunvaakuna-opasteiden ohjaamina on tänä kesänä käynyt turisteja kyselemässä vaikkapa leirintäalueen sijaintia ja muita matkailuinfo-asioita. Yhtenä lauantai-aamuna varhain harhaili pihalla ulkomaan elävä ihmettelemässä, että missä täällä on a little gabin where is smoke inside and no windows? Arvelin ensin miehen etsivän saunaa, mutta tarkennusten jälkeen neuvoin tien talomuseolle.

Joutsan koulut alkavat huomenna, joten muistuttelimme pienellä postilla opettajiakin mahdollisuudesta tuoda koulukkaita taidetta katsomaan vähän niinkuin ensimmäisen viikon pehmennykseksi. Olishan ihan tärkeää opettaa lapsille ja nuorille taidetta edes näyttelykäynnein ja ohjata heitä ainakin kokijoiksi jos ei tekijöiksikin. Haihatuksessa käy kesän mittaan lapsia paljonkin perheiden mukana, mutta koulujen mukana pääsisivät hekin, joiden perheiden tapoihin taidenäyttelykäynnit eivät kuulu.

Vielä on siis viikko aikaa käydä Haihatuksessa, ens pyhänä alamme illansuussa pikkuhiljaa purkuhommiin ja pistämme näyttelyovet säppiin. Sitten rupeamme entistä tiiviimmin paneutumaan jo seuraavaan kesään.

OUTI MARKKANEN: Hikikääpiöiden verstas (kuvitusta lastenkirjaan JONNIN JOUTAVA)

Joutsan kirjastossa on elokuun ajan esillä Outi Markkasen lastenkirjakuvituksia. Näyttelyn "Roskakasasta keijukaisten saarelle" kolmetoista kuvitusoriginaalia ovat Jaana Lapon kirjoittamista kirjoista Jonnin korvat (2001) ja Jonnin Joutavaa (2007).
Outi kertoi kirjoittaja -kuvittaja parin miettineen vuosituhannen vaihtuessa hyvää aihetta lastenkirjaan ja aiheista syntyikin niitä peräti kaksi. Pääosassa on kummassakin Jonni, roskakasasta löytynyt leikkipupu. Punaisena lankana kulkevat kierrätys, erilaisuuden hyväksyminen, oman epätäydellisyyden hyväksyminen, joutilaisuuden merkitys ja ystävyys.

Outi on saanut kuvittamiseen oppia Prahassa ja jo silloin oivaltanut iskulauseen "Tarkoitus pyhittää keinot". Hänen omintakeinen tapansa kuvittaa osoittaa ainakin tässä näyttelyssä kierrättämisen ihan kokreettisesti hauskaksi ja toimivaksi tavaksi kuvittaa vaikkapa kirja! Kuvien ei siis aina tarvitsekaan olla piirrettyjä tai maalattuja.

Osa Jonnin korvat kirjan kuvista on kiertämässä maailmaa suomalaista kirjankuvitusta 50 vuoden ajalta esittelevässä näyttelyssä Satua ja totta. Pietarin ja Hampurin jälkeen näyttely on vuorossa Madrid ja sen jälkeen Lissabon.

Vähänkö hienoa: Pietari, Hampuri, Joutsa, Madrid, Lissabon!

Liisa Parhiala; Varis

Alkukesästä ostin viidelläkymmenellä sentillä nuoren taiteilijaystäväni näyttelystä yllä olevan Varis -piirroksen. Pidin siitä koska varis on lempilintujani ja työssä oli niin rohkeasti käytetty värejä; punaisen värin käyttäminen harmaassa linnussa osoitti rohkeutta ilmeisestikin koulussa tehdyssä piirustuksessa. Erityisesti ihastuin (koulutyössä) poikkeukselliseen akvarellin ja pastelliliidun yhdistämiseen.

Liisa on vasta kymmenkesäinen mutta on pitänyt jo monta taidenäyttelyä kotonaan ja tänä kesän jo parissa paikassa muuallakin; paikallisen nuorisoseuran Talkooteatterin kesäteatteriesityksen yhteydessä ja ystäväperheen maatilan navetassa. Taiteilijan uraa hän aikoo jatkaa aikuisenakin. Taiteilijatoverina saanen vuosien mittaan seurata toteutuuko haavemmatti ja kuinka monta kertaa suunnitelma ehtii teinivuosina vaihtumaan.

Liisan taidenäyttelyyn oli ilmainen sisäänpääsy, samoin on Kivinokan ympäristötaidenäyttelyyn Helsingissä, jossa on lisäksi ensi tiistaina 5.8. opastettu luonto- ja taideretki klo 18 alkaen. Sitä suosittelen.

Kivinokka 2008 -näyttelynkin tunnuksena on varis:

Raimo taskukalentereineen

Töitähän täällä tehdään kesälläkin.
Onneksi palaveritkin voidaan pitää kuitenkin puutarhabyroossa. Maanantaiehtoona palaveroitiin henkipäällikkömme Pekka Suomäen kanssa tulevasta juhlavuosikiertueestamme sireenien katveessa. Raimo nappasi kaksi vuotta aikaa eteenpäin laskevan kalenterinsa pihalle ja rupesimme pistämään kolmissapäin ajatuksia järjestykseen. Haihatuksen kalenterit ovat tietenkin suunnitelmien mukaisia; suuria. Asiat etenevät kuitenkin luovasti ja siinä rennossa Haihatuksen hengessä, mistä samaan aikaan taiteen selostamogallerian näköalavessaan hetkeksi istahtanut Honkahovin isäntä Sampo Linkonevakin kiitteli koko Haihatusta.

Eilisen vietimme Ylen Priimaa tehden. Primaan on syksyllä tulossa laihduttamiseen painottuva ohjelma, johon halusivat kuvata ja haastatella Menevän miehen mallin kirjan sankaria ja vähän hengetärtäkin. Pätkää kuvattiin täällä näyttelyssä, joten ainakin Purhosen kiinteistö, Morganin ruokaympyrä, Miikan moraaliton markkinointi ja Raimon hellahuone saattaa vilahtaa telkkarissa silloin. -Ja EkoChopper tottakai!

Jos perheellänne on asunnon tarvetta tai harrastatte muuten vaan asuntoesittelyiden kiertämistä, on teillä nyt oivallinen tilaisuus yhdistää kierrokseen myös se kesän pakollinen kulttuuritapahtuma. Lähes täyden palvelun Haihatus kesänäyttelyssä on tänä kesänä myös asunto myytävänä.

Lahtelainen taiteilija Pekka Purhonen on omista asunnon hankinnan kokemuksistaan inspiroituneena remontoinut pellon pientareelle näppärän kaksiokiinteistön myytäväkseen. Kiinteistö on herättänyt kiinnostusta kovasti, erityisesti sen näköalavessaa on ihailtu kadehtien. Kaksio on nyt myös testattu asumiskelpoiseksi, koekaniineina olivat sysmäläisäiti teini-ikäisen tyttärensä kanssa. Koeasukit eivät antaneet tähtiä asunnosta, mutta kaksi kuuta he antoivat!  Väittivät nimittäin ikkunasta yöllä näkyvän kaksi kuuta. Mikäs, eihän tuo mahdotonta ole! Lahtelaisen remonttimiehen luovuudella on ilmeisesti tuplattu kuutkin taivaalle!

Jos asunnon oston esteenä on vaikkapa pitkä työmatka, niin ei hätää - Pekka voi myydä autonkin!

Haihatuksen niitty on taas tänä kesänä upea ja puutarhan puolellakin kukkii monia luonnonvaraisia kukkia. Parhaillaan on ainakin valkoapilan aika, mutta kyllä sinisiä kelloja ja päivänkakkaroitakin on vielä. Leikkasin tänään nurmikkoa varovasti vain kulkuväyliltä kun tahdon antaa kukkien kukkia.

Käyn usein iltaisin kastelemassa puutarhapajan istutuksia ja ihailen samalla päivittäin lisääntyviä ruukkuja hyllyillä. Eipä puutu suomalaiselta lomakansalta luovuutta; hyllyihin on ilmaantunut toinen toistaan hauskempia kasveja jotka näyttävät jopa kasvavankin. Tosin kaikkia ei ole taidettu edes tarkoittaa kasvaviksi. Innolla odotan nouseeko mitään ruukusta, jonka kyljessä lukee "itää -on punainen" -ja monia muita; esimerkiksi "selluroosa" ja "pääkalloja" -ruukkuja tarkkailen myös mielenkiinnolla.

Kävin äsken ihailemassa ilta-auringossa kylpevää niittyä ja katsastin samalla Päivin ja Kaisan "täydellistä väriympyrää" ja -jo vain huomasin että pottuahan sieltä paraatinurmikko-lohkosta taitaa sittenkin pukata! Useassa kohtaa näkyi varovainen pieni karvainen vihreä lehdykkäinen. Hiukan ehkä myöhässä, mutta sittenkin! Luulimmehan jo ettei potutus onnistunut näiltä urbaaneilta jyväskyläläisnaisilta ollenkaan! OK, tiedänhän minä että Päivi on puutarhurioppinsa saanut ja Kaisa muuten vaan vihreä, joten ei pitäisi epäillä.

LIIKKUVA Noora Nenonen tanssii Purnussa

Tänään irtauduimme sadepäivän näyttelykierrokselle.
Olimme Orivedellä Purnussa portin aukaisemisen aikaan ja heti tapasimme tuttuja. Raimoa viime vuonna tanssien muotokuvannut Hirvasen Anna-Kaisa on heinäkuun ajan tanssimassa Purnun näyttelyssä yhtenä Liikkuvat -ryhmän tanssijana. Anna-Kaisalla oli tänään vapaa päivä, joten hän pääsi kanssamme kiertämään näyttelyä ja sen jälkeen luhtikahvion lämpimään tunnelmaan kahville. Noora Nenosen tanssia osuimme näkemään ja Noora vakuutti meidät jälleen tanssijan taidoillaan. Nämä pienet (ymmärsin että tilanteen mukaan joskus pidemmätkin) tanssiesitykset sopivat mainiosti taidenäyttelyyn. Purnussa ei tänä vuonna ollut mitään yksittäistä omaa sieluani erityisen raivoisasti ravistavaa kuvataidetta, mutta pidin kokonaisuudesta. Ripustus oli tyylikkään väljä ja Garden of delights rantanurmella ilahdutti.

Orivedeltä ajoimme Mäntän Honkahoviin .
Piharakennus Sokeripala oli uusi näppärä taiteen paikka, mainiota pieniä tiloja, muitakin kuin se pikkiriikkinen Anssi Kasitonnin videohuone. Ei voi mitään, suosikkini Pauliina Turakka Purhosen Ilmestys pysäytti taas pitkäksi toviksi huokailemaan, mutta pidin kyllä myös esimerkiksi Olli Marttilan kaikista töistä.

Mäntän kuvataideviikoille Pekiloon menimme sitten viimeiseksi, sateen kastelemina ja nälkäisinä.
Siellä oli niin (tässä tilanteessa liiankin) paljon nähtävää, vaikuttavia teoksia, joihin olisi halunut käyttää aikaa, vaan ei enää jaksanut, monia ohitin vain silmäillen. Jyrki Siukosen "Tämän runon haluaisin kuulla" pysäytti kuitenkin, se ja Atte Uotilan osallistava taide on sitä mistä itse pidän. Sarjakuvaväen autot sopivat hyvin parkkipaikan reunoille, taiteen laitoksen ulkopuolelle. Niistäkin pidin vaikken sateessa viitsinytkään kovin tarkasti tutkia.

Orivesi-Mänttä linjalla on hyvää taidetta, Haihatus suosittelee!

Rauhan aika, Merja Metsänen. Kivinokan ympäristötaidenäyttelyssä 2008

Vuoteen 2002 asti tämä Marketanpäivä 20.7. on ollut suvussani kesäinen tärkeä juhlapäivä. Äidin äitini, "mamma" Rauha Margareetta Metsäsen syntymäpäivä kokosi aina lapset perheineen mansikkakakun ääreen Helsingin Torpparinmäkeen eli Torppikseen ruskean rintamamiestalon pihamaalle. Lapsia mammalla oli kuusi ja lapsiakin lopulta jo monessa polvessa. Mamman luona kyläiltiin usein muulloinkin; hän oli ehdottomasti suvun matriarkka. Lapsuudestani muistan kuinka me lapset juoksentelimme taloa ympäri, sisällä tai ulkona, naiset hääräsivät keittiössä ja miehet heittivät korttia verannalla tupakkia poltellen ja politiikkaa puhuen, väliin tiukastikin. Joskus aikuiset siirsivät soffat ja käärivät matot syrjään ja tanssivat humppaa. Meteliä, vilinää ja hyvää ruokaa. Ja verannalla kukkivat mamman mahtavat pelargoniat.

Mamma kuoli 6 vuotta sitten kipakkana, terveenä ja täyden elämän eläneenä 94 -vuotiaana. Kompastui kotonaan ja kuoli vahuuden haurauttaan siihen. Tänään olisi mamman 100 -vuotissyntymäpäivä, mutta suku ei kokoonnu enää, ei ainakaan samoin kokoonpanoin, eikä samassa paikassa. On haarauduttu eri suuntiin, juuret irtosivat maasta mamman kaatuessa.

Näitäkin ajattelin tehdessäni Kivinokan ympäristötaidenäyttelyyn teostani Rauhan aika. Satavuotias kuusi jonka ympärille käärin matonkuteita oli myös kaatunut vanhuuttaan ja täyden elämän eläneenä. Värikkäillä kankailla ajattelin yleisesti rauhan aikojen hyviä vuosia. Oksistoon ja kauemmas levittämissäni kuteissa kuvaan seurauksia, verkostoja ja jatkuvuutta, sukua, äitejä ja isoäitejä. Mamma oli ompelija ja piti muun muassa suvun lapset kauniissa vaatteissa, siksikin halusin kangasta tähän teokseen.

Kivinokan ympäristötaidenäyttely on avoinna syksyyn saakka.

Heti kun tästä vaan irti pääsemme, noudatamme yllä olevaa infokutsua ja käymme katsastamassa Pikku Gallerian. Ihan paikankin takia, olemme kuulleet pelkkää hyvää tästä pienestä jämsäläisestä galleriasta. Toki Pekka Suomäen taide vetää sinne myös.

Pekka on mukana myös korpilahtelaisessa teatteritoiminnassa ja tänään Haihatukseen pöllähtikin Pekan johdolla joukkio viime viikolla ensiesitetyn Suomen Hevosen näyttelijöitä. Olivat matkalla katsomaan Teatterikoneen Hiekkalaatikkoperhettä. Hiekkalaatikkoperhe on tämän illan jälkeen tältä erää ainakin täällä Joutsassa esitetty, ehkä muualla jossain vielä on mahdollista sekin nähdä, se kun on kiertävä ja sitä on mahdollista tilata Teatterikoneelta. Sen sijaan Teatterikoneen tuoreinta näytelmää, Pönttöjuttua esitetään täällä vielä ainakin kolmesti: Haihatuksen pellolla keskiviikkona 16.7., torstaina 17.7. ja  perjantaina 18.7. klo 18. Pönttöjuttu on lapsille suunnattu, mutta nähneenä tiedän sen sopivan aikuisillekin, siis sinne (=tänne) koko perheen voimin!

Samalla reissulla voi käydä kesän yhdessä parhaimmista kesänäyttelyistä!

Päivi Hirvi nyppii voikukkia Lipponen/&Hirvi tiiminTäydellisestä ympyrästä

Joutsassa vietetään vuotuisia joutopäiviä tämän viikonlopun ajan. Tämänpäiväinen lastentapahtuma veti Haihatusteatteriin väkeä pitkästi toistasataa henkeä. Vaikka lipunmyyntivaiheessa satoi vettä kaatamalla.
Huomenna hyöritään Päivin ja Kaisan ympäristötaideteoksen äärellä. Täydellinen ympyrä teos etenee edelleen ja taiteilijat ohjaavat yleisöä osallistumaan luonnon muokkaamiseen taiteen nimissä. Eikä toki ole pakko osallistua, saattaa se olla mukavaa seurattavaa ihan joutenkin.

Perjantaina tuli ulos Haihatuksen radiohaastattelu. Sen voi kuunnella kuukauden verran Radio Keski-Suomen sivuilta.

Teatterikoneen Aaro Haihatuksen avajaisissa 1.6.2008

Teatterikoneen osia on täällä taas!
Aaro tuli ensin roskapönttökuorman kanssa ja muita muusikoita muassaan. Kallen, Joonaksen ja Teresan huomasin ainakin vilahtavan pellolle treenaamaan soittimiensa kanssa -Pienelle näyttämölle Purhosen kiinteistövälityskohteen alle tällä kertaa, kun siinä oli penkit ja sähköt passelisti saannillaan.

Annu polki pyörällä perästä ja kyseli hanskoja lainaksi ruvetakseen raivuuhommiin  jotta näyttämö ja kulku sinne saataisiin esiin rehevöityneestä luonnosta. Viime kesäiseen tulee sen verran muutosta että Teatterille on oma sisäänkäyntinsä Haihatuksen parkkialueelta.

Pönttöjuttua tehdään; musiikki raikuu pellolla horsmien keskellä ja pusikossa puhisee Annu!

Toimi! Nimittäin Haihatus konsertti-"salina". Marja Mattlarin konserttia oli tänään kuulemassa kolmisenkymmentä ihmistä. Tunnelma oli hyvä, musiikki kaunista ja Marja osasi hyvin välipuheissaan huomioda paikan, eli kuvataidenäyttelyn. Taiteen tulkitseminen, sekä kuvallisen että musiikillisen, aukeni varmaan monelle kuulijalle taas piirun verran selkeämmäksi. Tunteita herättävä musiikki kostutti muutamia silmäkulmiakin ja loppukiitoksia sateli laulajan lisäksi meille järjestäjille. Ei kuulemma aina arvaakaan minkälaisiin henkisesti rikastaviin kulttuuritapahtumiin voikaan päästä, kun vain välillä raaskii poistua mökistään. Joku esitti lähtiessään toiveen, että viimeistään ensi kesänä Marjaa uudestaan Haihatuksessa. Eiköhän se järjesty. Varsinkin kun laulaja itsekin tuntui olevan tyytyväinen "korkkaamaansa" konserttitilaan.

Kiitos Marja!

Tänä kesänä Haihatuksen työpajalaitureilla istutetaan kasveja puutarhapajassa. Jollemme pian keksi mistä saamme lisää materiaalia suosituksi osoittuneeseen pajaan, saattaa materiaalipula piankin uhata. Erityisesti perinteisiä savikukkaruukkuja tarvittaisiin pikaisesti lisää, kaikenlaiset siemenet, pistokkaat, sipulit ja muut istutettavat olisivat myös kovin tervetulleita. Joten jos niitä vaan nurkissanne on, niin tuokaa tänne.

Huomissunnuntaina, runon ja suven päivänä, klo 14 on sitten luvassa musiikillista nautintoa. Marja Mattlarin konsertti on kesänäyttelyn sisätiloissa, joten vaikka sääkään ei suosisi -tai ehkä juuri erityisesti silloin- kannattaa tulla kuulemaan ja katsomaan.

Hasan Fuat Sarin Päivän uutiset, Sensuuri ja Tarina Haihatuksessa 2008

Tänään kävi Pirkkalaisen Sanna Radio Keski-Suomesta, kiersi ilman kiireitä koko näyttelyn ja haastatteli näyttelykuulumiset kierroksen päätteeksi. Jonain päivänä ensi viikolla saamme kuulla mitä tuli taas sanottua. Hyvä on että välillä käyvät haastattelemassa, tilanne ei enää edes juuri jännitä, mutta ähh, miten inhoankaan kuulla omaa ääntäni.

Samalla reissulla Sanna oli käynyt haastattelemassa Hytösen Pekkaa Leivonmäen kunnantalon myymisestä. Se haastattelu on ohjelmistossa jo heti tänään, joten tarttee varmaan avata radio ja tarkistaa kanava kohilleen.

Haihatus 2008 oheisohjelmisto jatkuu sysmäläisen kirppusirkuksen jälkeen sunnuntaina hartolalaisella musiikilla, kun Marja Mattlar esittää omaa musiikkiaan tulevana sunnuntaina.

Marjan laulut herättävät mielikuvia ja esimerkiksi näkövammaisilta kuulijoiltaan hän on saanut kiitosta "kuvallisista" lauluistaan. Marja on poiminut esitettäväkseen taidenäyttelyn visuaalisten kuvien keskellä näitä korvien ja sydämen kautta syntyviä kieli- tai mielikuvia.

Tervetuloa Haihatus 2008 kesänäyttelyyn ja Marja Mattlarin konserttiin sunnuntaina 6.7. klo 14.